DELFI
Iteasta oli lyhyt bussimatka kuuluisaan antiikin Delfiin. Upealla paikalla vuorten välissä saimme tuntea historian havinan ihastellessamme antiikin ajan loistoa ja hyvin säilyneitä raunioita.
Täällä aikoinaan kuuluisa Oraakkeli antoi ennustuksiaan sotapäälliköille ja muille mahtihemmoille.
Oraakkelin ennustukset eivät aina olleet selkeitä joten niiden tulkintaan tarvittiin oma ammattikuntansa vähän niinkuin konsultit nykyään.

Sitten saapuivat Kati ja Alpo, Kantvikin venekerhosta tutu pariskunta viikoksi meidän kanssa purjehtimaan Korintin lahden Iteasta Mesolongian, Zakintos saaren ja Strofadhes saaren kautta Pilokseen.
Heti Iteasta lähtiessämme saimme harvinaisen itätuulen, joka ihme kumma kesti jopa aamusta iltaan asti. Muutimme suunnitelmaa pysähtyä joko Trizoniin tai Navpaktokseen ja purjehdimme hienon purjehduksen Mesolongiaan asti. Mesolongiasta otettiin toinen pitkä purjehdus Zakintoksen eteläiseen Kerin lahteen ja taas hyvässä tuulessa. Zakintoksessa oli jonkun verran muitakin turisteja näin elokuun alkupuolella, mutta selvästi vähemmän kuin ruuhkaisilla Joonian meren muilla saarilla. Iloksemme näimme vilauksen isosta kilpikonnasta, joka uiskenteli jollan vierassä. Zakintoksessa kilpikonnat pesivät keväisin ja osa saarta on rauhoitettua aluetta.
Ennen Pilokseen menoa suuntasimme förstin toiveen mukaan pienille Strofadhesin saarille keskelle ei mitään. Saaret löytyi, mutta pohja oli käyttökelvoton Hubertin sanoja lainataksemme. Emme kuitenkaan raaskineet lähteä pois ennen lyhyttä snorklaushetkeä. Näin puhtaassa ja todella kristallin kirkkaassa vedessä uiminen oli jo melkein pakko saada toteuttaa. Pois lähtö olikin sitten tähän asti ikävin, sillä ankkurin ketju oli solahtanut kovan rosoisen kivimassa väliin ja sen pois saaminen siitä samasta pienestä raosta oli hieman hermoja raastavaa. Vinssi notkui ja nitisi. Alpo snorklasi vierelle katsomaan, että nyt on hyvä hetki nostaa loput ketjut niin Kapu uskalsi nykäistä ketjun irti kolosta.
Pilokseen olikin sitten ikävän pitkä matka moottorilla ajaen, sillä yllätys yllätys aina vakaa NW tuuli ei nyt tänään tuullutkaan vaan oli aivan tyyntä. Pimeässä ankkuroimme Piloksen lahteen ja ilta-ateriaksi maistui jo tällä viikolla tutuksi tulleet purkkiruoat.  Muutaman kerran olimme syöneet myös Tavernoissa herkullista kreikkalaista ruokaa.

Kaikki OK

Nestorin luola

Piloksen hylättyyn marinaan pääsimme kylkikiinnitykseen ja vähän jännitti saammeko nyt rottia tai torakoita veneeseen, koska laituri ei ollut siisteimmästä päästä. Sitten oli hyvästien vuoro ja Kati ja Alpo lähtivät Ateenan kautta kotiin. Tapahtumarikkaan viikon jälkeen tuli hetkeksi tyhjä olo jäätyämme taas kahdestaan.

Jatkoimme kahdestaan Peloponnissoksen eteläkärjen ympäri purjehdusta. Ennen Methoniaa katsastimme Sapietza saaren karun Porto  Longos lahden ja Kolivri suojaisan miellyttävän lahden, jonka painoimme mieleemme takaisin tuloa silmälläpitäen.
Methoni oli kaunis pikku kylä pienen lahden perukoilla. Lahti oli yllättävän pieni, mutta onneksi tilaa löytyi meillekin, sillä ankkurissa näytti olevan vain matkaveneilijöitä charter veneiden kansoittaessa Joonian meren ja Aegan meren saaria. Methonin vetonaula on linnoitus ja vaikuttava se olikin. Linnoituksen polkuja kävellessä pystyi hetkittäin kuvittelemaan olevansa Suomenlinnassa meren pauhatessa alapuolella.

Kalamata marinassa olimme kolme yötä. Pitkästä aikaa marinassa ja käytimme sen suomat palvelut ja mahdollisuudet esim. pyörien esiin ottamisen. Ainoa miinus oli WC tilojen siisteys. Jos olin kauhistunut Sisilian Trapanissa WCn puhtaudesta niin nyt taisi tulla pohjanoteeraus tässä asiassa. Muuten henkilökunta oli ystävällistä ja huolto toimi ( roskikset, pikku korjaukset ym.). Ikävä sattuma oli myös se, kun päävesijohto oli yöllä mennyt rikki ja juuri siihen osaan marinaa ei tullut vettä, missä me olimme. Olimme käyttäneet molemmat tankit tyhjiksi ja juuri sinä aamuna oli tarkoitus  tankata uutta tilalle puhumattakaan, että olisimme voineet helteessä ottaa suihkuja suoraan letkusta viilentääksemme tukalaa oloa. Hienoa oli huomata, että heti alkoivat korjaus työt.
Kalamata oli ollut yksi niistä marinoista , joihin olimme yrittäneet saada talvipaikkaa. Nyt olimme tyytyväisiä, ettemme olleet saaneet, koska heikollakin tuulella sataman sisään tuli ikävää maininkia ja talvimyrskyt kävisivät suoraan sisään marinaan. Itse kaupunki on kiva ja siisti, tavallinen kreikkalainen, josta löytyi kivoja pyöräteitä ja hyvä marketti ym.

Peloponissoksen eteläkärjen kiertämisessä on syytä olla tarkkana. Ensimmäisen Capo Crosson ja Cape Matapan kiertäminen sujui hyvin ja yövyimme aivan uskomattoman mahtavassa luonnonlahdessa Porto Kayio:ssa. Siellä olisimme halunneet olla pidempäänkin, mutta kova länsituuli seuraavana päivänä olisi tehnyt olon tukalaksi vuorilta tulevien puuskien saadessa täyden voiman laskeutuessa lahteen.

Gabo Grosso

Cape Matapan

Niinpä lähdimme aamun ensimmäisessä valossa Jeren sanoja käyttäen kohti toista oikullista niemen kärkeä kohti. Näitä niemiä täälläpäin kutsutaan mini Cap Horn:ksi, joten kovalla kelillä kannattaa olla täältä muualla.
Yllätyimme kovaa laivaliikennettä tässä ahtaassa salmessa ja varsinkin sitä ettei ollut selvää liikennejakojärjestelmää vaan laivat ohittelivat toisiaan aivan liki toisiaan. 
Maleas niemen kierrettyämme purjehdimme vauhdikkaassa vastaisessa Monemvasiaan edustalle ankkuriin "mini Cibraltar vuoren " alle .

Monemvasiassa tapasimme Aino veneen Kirstin ja Pentin pikapikaa.

Samana päivänä menimme lounaalle vanhaan Monemvasian kaupunkiin, joka yllä olevalla "kivellä".

Kaupungin itäinen muuri

Hagia Sofia kirkko Momenvasiassa on kopio Istanbulista