Syysmyrskyä seurasi vähän isompi myräkkä, ZORBAS eli VÄLIMERELLINEN HURRIKAANI/ MEDIKAANI. Olimme nähneet Windyn tuuliennusteissa tämän pyörremyrskyn seilaavan Sisilian eteläpuolella ja ajattelimme aluksi, että onpa Windy ihan sekaisin, kun ennustaa tuollaisia tuulia. Hämmästys oli suuri, kun selvisi, että Windy on tosiaan oikeassa,  kun muissakin sääsovelluksien ennusteissa rupesi näkymään tämä Medikaani. Olimme tyytyväisiä, että olimme jo valmiiksi suojaisemmassa lahdessa, Porto Helissä, mitä tältä alueelta voisi löytääkään. Zorbas syntyi Jonian meriveden tarpeeksi korkeasta lämpötilasta kun sinne virtasi kylmää ilmamassaa pohjoistuulen (edellinen Meltemi) tuomana. Välimerellinen Hurrigaani on kuitenkin aika harvinainen ilmiö Välimerellä.
Zorbas pyyhkäisi osaksi meidän päältä tempaisten venettä ikävästi puuskissa. Pahin oli yöllä 180 asteinen tuulen suunnan äkillinen muutos tuulen voimakkuuden pysyessä samana. Tämä aiheutti muutamilla veneillä ankkureiden rekaamista. Tätä näytelmää yön pimetessä  seurasimme kuinka moni vene joutui laskemaan ankkurin uudestaan sen alettua antamaan liikaa periksi. Eräskin purkkari ajoi moottorilla pitkän ajan ympyrää yrittäen saada parempaa pitoa ankkurilleen. Vettä tuli taivaalta välillä suorastaan kaatamalla. Hyvä puoli tässä oli se, että vene tuli puhtaaksi aivankuin painepesuria käyttäen.
Laitureissa olevat veneet olivat tulleet melkein kaikki ankkuriin ja ne jotka satamaan jäivät kärsivät vaurioita aallon heittäessä veneitä betonilaituriin.
Oltiin taas yhtä kokemusta rikkaampia ja tyytyväisiä, että selvisimme ilman naarmun naarmua.

Myrskyn jälkeen aurinko paistoi lämpimästi ja merivesikin oli edelleen uimakelpoista 21,8 asteista.
Lokakuun alussa saimme kaivatut ja kovasti odotetut vieraat seuraamme, Mikan ja Heidin.
Olimme tulleet heitä vastaan Atenaan. Saimme ihmekumma vierasvenepaikan Faliro marinasta/ Athena marina läheltä Pireuksen satamaa. Satama oli täynnä öky/superjahteja. Eräskin oli kuin taideteos (M/Y Guilty), josta löytyy juttua netistä.

Olimme jalkautuneet Ateenan kaduille etsimään bussipysäkkiä, missä Mika ja Heidi jäisivät pois bussin kyydistä. Aivan hervotonta oli autojen kaahaaminen. Jalankulkijana oltiin sydän kurkussa, kun ylitimme katua. Liikennevalo paloi meille vihreänä, mutta eipä se hidastanut autojen vauhtia mitenkään, joten kadun ylitys oli hengenvaarallista ( pahempaa kuin Sisiliassa).

Seuraavana aamuna päästiin hyvässä tuulessa purjehtien Poroksen edustalle ankkuriin ja heti seuraavaksi Soupian kirkasvetiseen lahteen. Siitä alkoi snorkalaaminen toden teolla ja mikä oli lämpimässä vedessä pulikoida aurinkon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Välillä kävimme pienellä kävelyllä ja pelasimme rantapeliä.

Idhran/Hydran eteläkärkeen Ay Nikolaoksen lahteen saimme leppoisan purjehduksen. Tullessamme sinne olimme ainoa vene, mutta jo illalla lahti oli tupaten täynnä veneitä. Uimista, snorklaamista, vuorenrinnettä ylös kävelyä, pelaamista ja tietenkin herkullisista aterioista nautimista hyvässä seurassa niin eipä sitä ihminen muuta tarvitsekaan.

Ermionin lahteen siirryimme epävakaassa tuulessa. Välillä tuuli melkei lakkasi ja sitten tuli yllätävä tuulenpuuska ja yllättävästä suunnasta. Sinnikkäästi kryssimme ja miehistö sääti veneen suuntaa ja purjeita aina kun kapulta käsky kävi.  Ermionin niemenkärki ja sen ihana puisto ja uimarannat kiinnostivat meitä niin, että keikkumisesta huolimatta ( kova maininki) jäimme siihen pariksi yöksi ankuriin.

Försti poti flunssaa, kun loppu miehistö purjehti kovenevassa vastatuulessa takaisin Poroksen lahteen ja sen läntiseen kolkkaan Ormos Vidhin edustalle. Ilma alkoi viiletyä niin kuin merivesikin 20,8 astetta. Se ei kuitenkaan estänyt himouimareita Mikaa ja Heidiä uimasta aina kuin vain silmä vältti.
Ormos Vidhissä pyörähdimme kyläilemään vieressä olevaan suomalaiseen purjeveneeseen Osmon ja Merjan luokse. Toivottavasti tapaamme vielä.
Heidin ja Mikan loma läheni loppua. Päätimme rantautua Poroksen kaupungin laituriin. Onnekkaasti peruutimme laituriin miehistön toimiessa loistavasti yhteen.

Tämä reilu viikko Mikan ja Heidin kanssa oli loistava lopetus tähän kauteen. Tästä siirrymme vähin erin talvipaikallemme Aiginan saareen. Ennen sitä kuitenkin tutkimme muutaman hauskan ankkuripaikan Saronikosin lahdella Aigina saaren länsipuolella.
Mukavaa helppoa riemukasta kevyttä rentoa yhdessäoloa ja tietenkin erittäin aktiivista toimintaa sisältyi tähän viikkoon. KIITOS Mikalle ja Heidille!