SARONIKOSIN LAHTI

Seuraava viikko oli pilvistä ja merivesikin laski alle 20 asteen, mutta onneksi tämä oli vain tilapäinen häiriö. Poroksen lahden Ormos Vidhistä kapu löysi maakilpikonnan polulta lenkkeillessään metsässä.

Palaia Epidhavros on pikkuruinen söpö kylä Peleponiksoksen itälaidalla. Koska se oli lähellä Ateenaa niin se täyttyi illanmittaan carterveneistä, jotka sitten seuraavana aamuna jatkoivat matkaa. Tuttu ranskalainen vene Zorbas myrskyn ajoilta tuli myös sinne ja muisteltiin yhdessä myrskyn tekemää tuhoa eripuolilla rannikkoa. He näyttivät valokuvia kuinka kolme purjevenettä oli uponnut sataman laiturissa.
Aigiinaa lähestyessämme peilityynessä säässä delfiiniparvi tuli meitä ilahduttamaan.

Menimme Aigina saaren lounas osaan Perdika lahdelle muutamaksi päiväksi. Aurinko paistoi taas täydellä teholla ja merivesikin lämpeni yli 20asteiseksi. Yllätyimme kuinka kirkas vesi olikaan ja snorklasimme viimeisiä kertoja tänä kautena.
Aigiinan kaupungin laiturissa olimme muutaman yön. Taskuparkkeerasimme veneen hienosti paikoilleen. Jouduimme myöhemmin siirtämään venettä hieman , että toisellekin puolelle mahtuisi iso luksus vene. Tunsimme itsemme lilliputiksi kahden ökyveneen puristuksessa.

24.11.2018 telakoimme Aigiinan pohjoispuolelle Asprakiksen telekalle. Kova tuuli ja aallokko teki peruuttamisen tällä raskaalla veneellä kapeeseen nosto-altaaseen aivan mahdottomaksi, joten työmiesten vastustuksesta huolimatta tulimme altaaseen keula edellä. Jouduimme irroittamaan molemmat etustaagit, että nosto onnistuisi. Lopulta kaikki meni erittäin hyvin.

Telakka elämä on kiireistä aikaa ja hyvä niin. Ihan huvikseen ei täällä viihtyisikään. Naisia ei näy, joten olen hieman kummajainen täällä touhutessani. Sisilian Trapanin telakka elämä viime vuonna auttoi laskemaan siisteystasoa WC ja suihkun suhteen. Kuitenkin pääasia on, että suihkuista tulee lämmintä vettä.
Lähellä oli hiekkaranta, josta oli kiva pulahdella uimaan hikisen työtouhun lomassa. Vasta aivan muutama päivä ennen kotiin lähtöä sää viileni niin, että uimaan ei enää tehnyt mieli.

Kauden statistiikkaa:
2018 huhtikuun alusta lähdimme Sisilian Trapanista purjehtien Sisilian etelärannikkoa Licataan. Sieltä saimme hyvän purjehduksen Maltalle, josssa olimme muutaman viikon. Maltalta ja Gozolta löytyy historiallisia kaupunkeja ja niiden suojaisia satamia ja ankkuripaikkoja. Valettasta jää mieleen Johanniittaritarit joiden historia alkaa 1530 luvulta. Maltalta tulimme takaisin Sisiliaan hyvällä myötäisellä kelillä tällä kertaan Syrakusaan. Sieltä purjehdimme suoraan Kreikan Kephaloniaan (263 mailia/ 46 tuntia). Jonian merellä olimme kesäkuun ja heinäkuun. Elokuun alussa menimme Korithin lahteen Iteaan saakka. Iteassa olimme viikon, josta käännyimme takaisin länteen purjehtien Jonian meren Zakinthokseen. Sieltä jatkoimme matkaa Peloponnesos niemen Pilokseen. Kiersimme Peloponnesoksen niemen ja siirryimme Aigian meren puolelle syyskuun alussa. Tutkimme siellä Argolikos lahtea, Hidran ympäristöä sekä Saronikos lahtea. Löytyi kirkasta vettä uida ja snorklailla, hienoja kyliä, ystävällisiä ihmisiä ja suojaisia ankkurilahtia. Aiginan telakalle tulimme lokakuun lopulla.
Merimaileja tuli 1759, konetunteja 223, dieseliä ostettiin litroissa 738, meritunteja (matkustetaan veneellä paikasta toiseen) tuli 358 eli noin 15 vuorokautta.
Ensi kauden suunnitelmissa on purjehtia pohjois Kreikan kautta Aigian meren itärannikolle. Luultavasti käväistään myös Turkin puolella.

Syysmyrskyä seurasi vähän isompi myräkkä, ZORBAS eli VÄLIMERELLINEN HURRIKAANI/ MEDIKAANI. Olimme nähneet Windyn tuuliennusteissa tämän pyörremyrskyn seilaavan Sisilian eteläpuolella ja ajattelimme aluksi, että onpa Windy ihan sekaisin, kun ennustaa tuollaisia tuulia. Hämmästys oli suuri, kun selvisi, että Windy on tosiaan oikeassa,  kun muissakin sääsovelluksien ennusteissa rupesi näkymään tämä Medikaani. Olimme tyytyväisiä, että olimme jo valmiiksi suojaisemmassa lahdessa, Porto Helissä, mitä tältä alueelta voisi löytääkään. Zorbas syntyi Jonian meriveden tarpeeksi korkeasta lämpötilasta kun sinne virtasi kylmää ilmamassaa pohjoistuulen (edellinen Meltemi) tuomana. Välimerellinen Hurrigaani on kuitenkin aika harvinainen ilmiö Välimerellä.
Zorbas pyyhkäisi osaksi meidän päältä tempaisten venettä ikävästi puuskissa. Pahin oli yöllä 180 asteinen tuulen suunnan äkillinen muutos tuulen voimakkuuden pysyessä samana. Tämä aiheutti muutamilla veneillä ankkureiden rekaamista. Tätä näytelmää yön pimetessä  seurasimme kuinka moni vene joutui laskemaan ankkurin uudestaan sen alettua antamaan liikaa periksi. Eräskin purkkari ajoi moottorilla pitkän ajan ympyrää yrittäen saada parempaa pitoa ankkurilleen. Vettä tuli taivaalta välillä suorastaan kaatamalla. Hyvä puoli tässä oli se, että vene tuli puhtaaksi aivankuin painepesuria käyttäen.
Laitureissa olevat veneet olivat tulleet melkein kaikki ankkuriin ja ne jotka satamaan jäivät kärsivät vaurioita aallon heittäessä veneitä betonilaituriin.
Oltiin taas yhtä kokemusta rikkaampia ja tyytyväisiä, että selvisimme ilman naarmun naarmua.

Myrskyn jälkeen aurinko paistoi lämpimästi ja merivesikin oli edelleen uimakelpoista 21,8 asteista.
Lokakuun alussa saimme kaivatut ja kovasti odotetut vieraat seuraamme, Mikan ja Heidin.
Olimme tulleet heitä vastaan Atenaan. Saimme ihmekumma vierasvenepaikan Faliro marinasta/ Athena marina läheltä Pireuksen satamaa. Satama oli täynnä öky/superjahteja. Eräskin oli kuin taideteos (M/Y Guilty), josta löytyy juttua netistä.

Olimme jalkautuneet Ateenan kaduille etsimään bussipysäkkiä, missä Mika ja Heidi jäisivät pois bussin kyydistä. Aivan hervotonta oli autojen kaahaaminen. Jalankulkijana oltiin sydän kurkussa, kun ylitimme katua. Liikennevalo paloi meille vihreänä, mutta eipä se hidastanut autojen vauhtia mitenkään, joten kadun ylitys oli hengenvaarallista ( pahempaa kuin Sisiliassa).

Seuraavana aamuna päästiin hyvässä tuulessa purjehtien Poroksen edustalle ankkuriin ja heti seuraavaksi Soupian kirkasvetiseen lahteen. Siitä alkoi snorkalaaminen toden teolla ja mikä oli lämpimässä vedessä pulikoida aurinkon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Välillä kävimme pienellä kävelyllä ja pelasimme rantapeliä.

Idhran/Hydran eteläkärkeen Ay Nikolaoksen lahteen saimme leppoisan purjehduksen. Tullessamme sinne olimme ainoa vene, mutta jo illalla lahti oli tupaten täynnä veneitä. Uimista, snorklaamista, vuorenrinnettä ylös kävelyä, pelaamista ja tietenkin herkullisista aterioista nautimista hyvässä seurassa niin eipä sitä ihminen muuta tarvitsekaan.

Ermionin lahteen siirryimme epävakaassa tuulessa. Välillä tuuli melkei lakkasi ja sitten tuli yllätävä tuulenpuuska ja yllättävästä suunnasta. Sinnikkäästi kryssimme ja miehistö sääti veneen suuntaa ja purjeita aina kun kapulta käsky kävi.  Ermionin niemenkärki ja sen ihana puisto ja uimarannat kiinnostivat meitä niin, että keikkumisesta huolimatta ( kova maininki) jäimme siihen pariksi yöksi ankuriin.

Försti poti flunssaa, kun loppu miehistö purjehti kovenevassa vastatuulessa takaisin Poroksen lahteen ja sen läntiseen kolkkaan Ormos Vidhin edustalle. Ilma alkoi viiletyä niin kuin merivesikin 20,8 astetta. Se ei kuitenkaan estänyt himouimareita Mikaa ja Heidiä uimasta aina kuin vain silmä vältti.
Ormos Vidhissä pyörähdimme kyläilemään vieressä olevaan suomalaiseen purjeveneeseen Osmon ja Merjan luokse. Toivottavasti tapaamme vielä.
Heidin ja Mikan loma läheni loppua. Päätimme rantautua Poroksen kaupungin laituriin. Onnekkaasti peruutimme laituriin miehistön toimiessa loistavasti yhteen.

Tämä reilu viikko Mikan ja Heidin kanssa oli loistava lopetus tähän kauteen. Tästä siirrymme vähin erin talvipaikallemme Aiginan saareen. Ennen sitä kuitenkin tutkimme muutaman hauskan ankkuripaikan Saronikosin lahdella Aigina saaren länsipuolella.
Mukavaa helppoa riemukasta kevyttä rentoa yhdessäoloa ja tietenkin erittäin aktiivista toimintaa sisältyi tähän viikkoon. KIITOS Mikalle ja Heidille!

ARGOLIKOKSEN LAHTI

Fokianaksen kaunissa luonnonlahdessa saimme veneen pohjaan parven pikkukaloja, jotka seurasivat mukanamme monta mailia. Kovasta vauhdista huolimatta nämä samaiset kalat pysyivät vaan mukana mikä kummastutti meitä. Pystyivätkö ne todella uimaan samaa vauhtia kuin me purjehdimme vai olivatko jotenkin tarrautuneet pohjaan?
Ikäväksemme huomasimme että kalat alkoivat hyökkäillä parvena kimppuumme, kun laskeuduimme veneen kyljessä olevia uimaportaita mereen uimaan. Ne "ajoivat" meidät aina pois veneen vierastä ja kun tulimme takaisin uimaportaille kalat tulivat akressiivisesti kohti meitä. Helle oli kova ja mieli teki pulahtaa uimaan tuon tuosta, mutta kalojen hyökkäysten takia uimista alkoi harventaa. Päätimme, että pyydystämme ne pois, sillä ei niitä niin paljon ollut. Haaviksi kelpasi hyttysverkko, painoksi vanha paistinpannu ja syötiksi leipäpala, joka oli sidottu paistinpannun varteen. Jonkun aikaa "kalastettuamme" saimme yhden uteliaan pyydykseen. Seuraavana päivänä parvea ei enää ollut kiusanamme. Sitä sitten aprikoimaan että oliko se ollut johtaja kala joka jäi ansaamme ja muut luovutti vai olivatko ehkä kuteneet jotenkin veneen pohjaan ja siksi puolustaneet kutua meidän uidessa lähellä ja nyt vastasyntyneet lähtivät omille teilleen.

Kalapyydys

Verkot on laskettu

Saalis suoraan paistinpannulla

Ermionissa olimme lahdessa ankkurissa ja peräankkurilla kiinni kaupungin laiturissa. Mitään maksua ei kerätty tästä yhdestä yöstä ja vesikin saatiin ilmaiseksi, kun naapurin jäljiltä vesi oli avattuna.

Perämoottorin korjausta 

Ermionin satamassa

Koiladian lahti on suojainen ja moni veneilijä olikin jättänyt veneensä ankkuriin ja lähtenyt itse pois. Rauhallinen pikku kylä muutamine turisteineen. Mukava löytö oli kadun varrella oleva kaappi, mihin veneilijät olivat jättäneet kirjojaan. Iso kassillinen luettuja kirjoja kaappiin ja ainakin yhtä iso täydennys veneeseen tulevien syysiltojen ratoksi.
Ruokaostoksia tehdessä täytyi kiertää monta pientä kauppaa, sillä yhdestä sai leipää (paitsi kapulle ei Kreikasta saa muuta kuin kuivia leipäviipaleita), yhdestä vihannekset ja hedelmät, yhdestä kalaa tai lihat ja pienestä marketista voit juustot ym.
Koiladiassa on myös hyvä telakka mahdolliseksi talvipaikaksi ehkä tulevina vuosina.

Kivikautinen Neolittiseltä ajalta oleva asuttu luola

Khaidhari on suojainen, mutta syvä lahti mihin ei montaa venettä mahdu. Kaunis paikka vuorten välissä.

Tolo:n hienoa uimarantaa

Ennen Idhraa yövyimme Dhokosin pohjoispuolella Ormos Skindosin lahdessa.
Länsipuolella Idhran saarta on monta pientä lahtea ja uskomattoman kirkas vesi snorklata. Merivesikin vielä syyskuun loppupuolella on 23.5 astetta.

Tuolit oliivipuissa odottamassa poimioita

Oli tulossa kunnon syysmyrsky, jota pakoon meneimme Porto Helin lahteen. Pikkuhiljaa iso lahti täyttyi muistakin suojaa hakevista veneistä ja varmaan satakunta venettä killui lahdella.

DELFI
Iteasta oli lyhyt bussimatka kuuluisaan antiikin Delfiin. Upealla paikalla vuorten välissä saimme tuntea historian havinan ihastellessamme antiikin ajan loistoa ja hyvin säilyneitä raunioita.
Täällä aikoinaan kuuluisa Oraakkeli antoi ennustuksiaan sotapäälliköille ja muille mahtihemmoille.
Oraakkelin ennustukset eivät aina olleet selkeitä joten niiden tulkintaan tarvittiin oma ammattikuntansa vähän niinkuin konsultit nykyään.

Sitten saapuivat Kati ja Alpo, Kantvikin venekerhosta tutu pariskunta viikoksi meidän kanssa purjehtimaan Korintin lahden Iteasta Mesolongian, Zakintos saaren ja Strofadhes saaren kautta Pilokseen.
Heti Iteasta lähtiessämme saimme harvinaisen itätuulen, joka ihme kumma kesti jopa aamusta iltaan asti. Muutimme suunnitelmaa pysähtyä joko Trizoniin tai Navpaktokseen ja purjehdimme hienon purjehduksen Mesolongiaan asti. Mesolongiasta otettiin toinen pitkä purjehdus Zakintoksen eteläiseen Kerin lahteen ja taas hyvässä tuulessa. Zakintoksessa oli jonkun verran muitakin turisteja näin elokuun alkupuolella, mutta selvästi vähemmän kuin ruuhkaisilla Joonian meren muilla saarilla. Iloksemme näimme vilauksen isosta kilpikonnasta, joka uiskenteli jollan vierassä. Zakintoksessa kilpikonnat pesivät keväisin ja osa saarta on rauhoitettua aluetta.
Ennen Pilokseen menoa suuntasimme förstin toiveen mukaan pienille Strofadhesin saarille keskelle ei mitään. Saaret löytyi, mutta pohja oli käyttökelvoton Hubertin sanoja lainataksemme. Emme kuitenkaan raaskineet lähteä pois ennen lyhyttä snorklaushetkeä. Näin puhtaassa ja todella kristallin kirkkaassa vedessä uiminen oli jo melkein pakko saada toteuttaa. Pois lähtö olikin sitten tähän asti ikävin, sillä ankkurin ketju oli solahtanut kovan rosoisen kivimassa väliin ja sen pois saaminen siitä samasta pienestä raosta oli hieman hermoja raastavaa. Vinssi notkui ja nitisi. Alpo snorklasi vierelle katsomaan, että nyt on hyvä hetki nostaa loput ketjut niin Kapu uskalsi nykäistä ketjun irti kolosta.
Pilokseen olikin sitten ikävän pitkä matka moottorilla ajaen, sillä yllätys yllätys aina vakaa NW tuuli ei nyt tänään tuullutkaan vaan oli aivan tyyntä. Pimeässä ankkuroimme Piloksen lahteen ja ilta-ateriaksi maistui jo tällä viikolla tutuksi tulleet purkkiruoat.  Muutaman kerran olimme syöneet myös Tavernoissa herkullista kreikkalaista ruokaa.

Kaikki OK

Nestorin luola

Piloksen hylättyyn marinaan pääsimme kylkikiinnitykseen ja vähän jännitti saammeko nyt rottia tai torakoita veneeseen, koska laituri ei ollut siisteimmästä päästä. Sitten oli hyvästien vuoro ja Kati ja Alpo lähtivät Ateenan kautta kotiin. Tapahtumarikkaan viikon jälkeen tuli hetkeksi tyhjä olo jäätyämme taas kahdestaan.

Jatkoimme kahdestaan Peloponnissoksen eteläkärjen ympäri purjehdusta. Ennen Methoniaa katsastimme Sapietza saaren karun Porto  Longos lahden ja Kolivri suojaisan miellyttävän lahden, jonka painoimme mieleemme takaisin tuloa silmälläpitäen.
Methoni oli kaunis pikku kylä pienen lahden perukoilla. Lahti oli yllättävän pieni, mutta onneksi tilaa löytyi meillekin, sillä ankkurissa näytti olevan vain matkaveneilijöitä charter veneiden kansoittaessa Joonian meren ja Aegan meren saaria. Methonin vetonaula on linnoitus ja vaikuttava se olikin. Linnoituksen polkuja kävellessä pystyi hetkittäin kuvittelemaan olevansa Suomenlinnassa meren pauhatessa alapuolella.

Kalamata marinassa olimme kolme yötä. Pitkästä aikaa marinassa ja käytimme sen suomat palvelut ja mahdollisuudet esim. pyörien esiin ottamisen. Ainoa miinus oli WC tilojen siisteys. Jos olin kauhistunut Sisilian Trapanissa WCn puhtaudesta niin nyt taisi tulla pohjanoteeraus tässä asiassa. Muuten henkilökunta oli ystävällistä ja huolto toimi ( roskikset, pikku korjaukset ym.). Ikävä sattuma oli myös se, kun päävesijohto oli yöllä mennyt rikki ja juuri siihen osaan marinaa ei tullut vettä, missä me olimme. Olimme käyttäneet molemmat tankit tyhjiksi ja juuri sinä aamuna oli tarkoitus  tankata uutta tilalle puhumattakaan, että olisimme voineet helteessä ottaa suihkuja suoraan letkusta viilentääksemme tukalaa oloa. Hienoa oli huomata, että heti alkoivat korjaus työt.
Kalamata oli ollut yksi niistä marinoista , joihin olimme yrittäneet saada talvipaikkaa. Nyt olimme tyytyväisiä, ettemme olleet saaneet, koska heikollakin tuulella sataman sisään tuli ikävää maininkia ja talvimyrskyt kävisivät suoraan sisään marinaan. Itse kaupunki on kiva ja siisti, tavallinen kreikkalainen, josta löytyi kivoja pyöräteitä ja hyvä marketti ym.

Peloponissoksen eteläkärjen kiertämisessä on syytä olla tarkkana. Ensimmäisen Capo Crosson ja Cape Matapan kiertäminen sujui hyvin ja yövyimme aivan uskomattoman mahtavassa luonnonlahdessa Porto Kayio:ssa. Siellä olisimme halunneet olla pidempäänkin, mutta kova länsituuli seuraavana päivänä olisi tehnyt olon tukalaksi vuorilta tulevien puuskien saadessa täyden voiman laskeutuessa lahteen.

Gabo Grosso

Cape Matapan

Niinpä lähdimme aamun ensimmäisessä valossa Jeren sanoja käyttäen kohti toista oikullista niemen kärkeä kohti. Näitä niemiä täälläpäin kutsutaan mini Cap Horn:ksi, joten kovalla kelillä kannattaa olla täältä muualla.
Yllätyimme kovaa laivaliikennettä tässä ahtaassa salmessa ja varsinkin sitä ettei ollut selvää liikennejakojärjestelmää vaan laivat ohittelivat toisiaan aivan liki toisiaan. 
Maleas niemen kierrettyämme purjehdimme vauhdikkaassa vastaisessa Monemvasiaan edustalle ankkuriin "mini Cibraltar vuoren " alle .

Monemvasiassa tapasimme Aino veneen Kirstin ja Pentin pikapikaa.

Samana päivänä menimme lounaalle vanhaan Monemvasian kaupunkiin, joka yllä olevalla "kivellä".

Kaupungin itäinen muuri

Hagia Sofia kirkko Momenvasiassa on kopio Istanbulista